Suomen kesä on festivaalikävijän paratiisi

Tänä kesänä suomalaiset ovat saaneet nauttia poikkeuksellisesta helleaallosta. Kesälomalaisten iloksi lämpömittarien lukemat ovat nousseet välillä yli 30 celsiusasteen. Suomalaisille tämä on harvinaista herkkua, ja etenkin festarit ja muut kesätapahtumat hyötyvät aurinkoisista keleistä. Suomen kesä onkin perinteisesti täynnä tapahtumia. Ennen varsinaisen festivaaliperinteen syntyä pakanalliset esi-isämme juhlivat keskikesän yötöntä yötä tekemällä taikoja juhannuksena ja nauttivat elonkorjuun tuomista antimista. Epäilemättä nykyaikaiset musiikkifestivaalit ovat saaneet alkunsa kylien paikallisista kinkereistä ja salaseuroista, joita ei ehkä koskaan ole missään uutisoitkaan.

Kesän festivaalikausi alkaa nykyisin jo toukokuussa. Japanissa kirsikkapuiden kukkimista juhlistava hanami-juhla on rantautunut viimeisen vuosikymmenen aikana myös Suomeen, ja tätä ajankohtaa voidaankin ehkä pitää eräänlaisena festivaalikauden avauksena. Ennen suvivirren laulamista moni on ehtinyt jo vierailla urbaaneille alueille viritetyillä kaupunkifestareilla, joissa luonnollisten olosuhteiden sijaan festivaalikävijät voivat nauttia hylättyjen teollisuusrakennusten uusiokäyttömahdollisuuksista. Kaupunkifestivaalien kaltaiset tapahtumat ovat usein pieniä alakulttuuritapatumia, joissa kävijämäärät ovat suhteellisen alhaisia. Tunnelma onkin helposti kuin 1980-luvun kotikutoisissa autotallibileissä, mutta se ei menoa haittaa, vaan päin vastoin.

Helsingissä järjestetään pitkin kesää suurempia kaupunkitapahtumia ja festivaaleja, jotka houkuttelevat useiden tuhansien yleisömääriä. Festivaalikävijällä on valittavanaan sekä suljetuille alueille rajatuista maksullisista festivaaleista, että avoimista tapahtumista, johon on vapaa pääsy.

Alakulttuurit juhlivat mielellään pienimuotoisesti, sillä genret ovat yleensä hyvin erikoistuneita ja vetävät siksikin jo omaan asiaansa hartaasti paneutunutta yleisöä. Näin ollen pienemmät paikkakunnat ovatkin hyödyntäneet erikoistuneita musiikkityylejä, ja musiikin eri haaroille, tyylilajeille ja alakulttuurille omistettuja pienfestivaaleja syntyy ja nousee vuosittain.

Tämä into tehdä itse ja luoda tapahtumia, joista kaikki voivat nauttia ovat synnyttäneet myös menestystarinoita ja nimekkäitä festivaaleja, joiden voittoisa kulku ja kasvu jatkuu edelleen vuosia tai vuosikymmeniä niiden pienimuotoisen alun jälkeen. Tämän kaltaisiin tapahtumiin voidaan lukea muun muassa Turussa järjestettävä Ruisrock, Kaustisten kansanmusiikkifestivaali, ja Oulun Kuusisaareen sijoittuva Qstock. Pitkään suosiossa ovat myös pysyneet Seinäjoen Provinssirock, Vaasan Rantarock ja Joensuun Ilosaarirock. Uutena tulokkaana suomalaisen festivaalikesän nimekkäimpiin tapahtumiin on viimeisten vuosien aikana noussut Helsingissä järjestettävä Flow-festivaali, puhumattakaan hevikansan omasta mustasta lapsesta, Tuska-festivaalista.